Historia

Uuno Ulvio muisteli myös vanhaa idyllistä pikkukauppalaa, Tyrvään Sanomien artikkelissa, jossa kirjakauppiaskin sijoittuu paikalleen (n:o 79 1966):

”Jos nyt katselette Vammaskosken sillalla ehtoon tuloa, tarkemmin virran tasaista menoa Tyrväänkylään päin, niin ette varmaankaan huomaa mitään se pinnalla. Vesi vain liukuu vähitellen alaspäin.

Kuinkas olikaan ennen? Huomioitsija näki kuinka kalat hyppelivät ja jättivät jälkeensä kauniit renkaat veden pinnalle, niitä renkaita nyt saadaan turhaan odottaa. Rantamaisemakin on muuttunut sitten pienoisen kauppalamme ajoilta. Niin kuin tuo kirjakauppias Hugo Suvannonkin talo ja vaiheet. Kaupunkilaisuutta on tapahtunut, monet kauniit kerrostalot siitä kertovat.

Entinen Suvannon talo oli sekin komea, molemmissa päissä kuisti ja trappuset ja niiden välillä veranta kuten monissa muissakin sen ajan rakennuksissa.

Ja rannalla oli tervattu, nopeakulkuinen, valkolaitainen venemestari Hakasen tekemä luja koskivene. Kinun juurakosta veistetty ja kaaret luonnonvääristä yksimittaisista näreistä. Nämä veneet kestivät miehen iän. Kun kirjakaupan ovet suljettiin kello viisi, ei kestänyt kauaa, kun tuo vene soutajansa rauhallisin vedoin lipui koskelle, tutun omaisesti kiertäen kalmiston kiviaidan. Mutta palatkaamme Hugo Suvannon verannalle. Siinä nähtiin usein istuskelevan paitsi talon isäntä naapuri viistoon toiselta puolen tietä, pankinjohtaja Kalske. Molemmat herrat olivat aivan erikoisia alallaan.

Kirjakauppias Hugo Suvanto vuonna 1921

"Olin Suvannon kaupassa ongenkoukkuja ostamassa. Samanaikaisesti kauppaan tuli eräs tavallinen mieluumin aralta vaikuttava asiakas pyytäen saada nähdä virsikirjaa. Kirjakauppias lateli miehen eteen tiskille iso- että pienipränttisiä. Mies kysäisi jokaisen hintaa ja mitä siitä laskettaisiin. Kauppias ei vastannut sanaakaan, vaan asetteli vähitellen käsikirjat hyllyyn viimeisenkin. Asiakas hölmistyi melkoisesti sanoen että kyllä oli tarkotus ostaa. Vaan nyt oli kauppiaan sappi täynn: `niijjamun tinkata sulla oli tarkotus`. Tämä tuli sillä äänen painolla, että maksoin vähän kiiruusti koukkuni ja lippasin ulos.

”---Luullakseni ovat liikemiehetkin hiukan muuttuneet näille vuosin,” toteaa Uuno Ulvio kuvauksen lopuksi.

No, ehkä ovat, mutta virsikirja-asiassa Hugo –papan jyrkkyys siirtyi ainakin seuraavaan polveen Hugo oli tosissaan, mutta seuraavan sukupolven kirjakauppiaat, Osmo ja Helkaa Suvanto, pitivät paremminkin huumorin pilkkeellä kiinni Hugon periaatteesta, että virsikirjan ja raamatun hinnasta ei tingitä.

KIRJAKAUPPIAS HUGO SUVANNON AIKA AIKA (1908-1935)
Takaisin		Vuonna 1910 kirjakauppa muutti Toivosen taloon kirkon viereen. Hugo Suvanto osti talon omakseen vuonna 1913 ja laajensi sitä lisäsiivellä. Viihtyisä ja tilava talo sijaitsi aivan järven rannalla, kosken lähellä. Hugo Suvanto oli nimittäin intohimoinen urheilukalastaja. Uuno Ulvio on omistanut hänelle luvun, ”Hugo Suvanto – kova lohensoutaja” eräkirjassaan ”Keivarinpoika muistelee” 1975: Katkelma luvusta kuvaa hyvin Hugo Suvannon tinkimätöntä luonnetta: ”Mutta mitäpäs jos lohi olisi tarttunut äkäisen Hartolan niskalta? Se vaati kosken laskua? Silloin soutajalta yleensä meni ´jauhot suuhun´. Hartolaa ei noin vaan laskettu. Hartolan kosken niskalla erkanivat silloisten silmäntekevienkin lohensoutajien kirjakauppias Hugo Suvannon ja pitäjän urkurin Kaarlo Salon tiet. Tavaton lohi oli tarttunut myllyjuovan pielestä urkurin onkeen, joka heti painautui niskan alapuolelle. Tämä tiesi kosken laskua. Tavallinen kuolevainen ei tähän leikkiin namin ryhtynyt, vaan Suvanto ilmeisesti päätti tällä kertaa uhmata kuohuja ja koskapa itse oli airoissa, tunsi kuntonsa. Nyt mennään! Mutta Salo oli toista mieltä. Laski raipan siiman jatkoksi ja jarrutti voimakkaasti. Naps! – siima poikki – lohi oli irti! Tapahtuman jälkeen ei koskaan enää nähty entisiä hyviä lohiveikkoja samassa veneessä. Niin, lohesta puheen ollen, on ihan ensimmäisenä mainittava kirjakauppias Hugo Suvannon nimi. Hän niitä veteli kesät kaudet, jopa talvisinkin. Hän oli siihen kirjansa lukenut. Itse hän teki vieheet, takoi lipat, sitoi perukkeet ja perhot. Tunsi tarkoin jokaisen niskan lohenottipaikat ja ennen kaikkea oli uutterista kaikkein uutterin. Usein jo keskiyöllä hän lähti Tyrväänkylään, koitti siellä jokaisen ottipaikan ja oli takuulla kello 8 aamulla avaamassa kirjakauppansa ovia. Mutta kun tuli ehtoopäivä ja kaupan sulkemisaika. Silloin Suvanto läksi uudelleen vesille. Tällä kertaa omalle koskelle".

Vuonna 1909 kirjakauppa oli Komeron talon toisessa kerroksessa.
Bäckmanin jälkeen kirjakauppa vaihtoi omistajaa kahden vuoden aikana kolme kertaa ja muutti apteekin tiloista Marttilankadun vastakkaiselle puolelle Komeron talon toiseen kerrokseen ennen kuin sen pitkäaikaiseksi omistajaksi tuli Hugo Suvanto vuonna 1908 lopussa. Kovana lukumiehenä hän innostui kirjakaupasta ollessaan tekemässä inventaariota apteekkari Bäckmanin kirjavarastosta. Kirjakauppias Hugo Suvanto oli arvostettu mies paikkakunnalla. Vammalan kauppalan tultua perustetuksi kauppalanhallituksena toimi aluksi nelimiehinen järjestysoikeus. Kun sen jäsenet valittiin vuonna 1913 pidetyssä kauppalankokouksessa eniten vammalalaisten ääniä sai apteekkari Ottfried Abelard Bäckman (683) ja toiseksi eniten kirjakauppias Hugo Suvanto (473 ääntä). Pienen kauppalan asukasluku oli huomattavasti alle 2000. Samat miehet valittiin myöskin hoitamaan kauppalan rahastoja.